LauraHuhtasaari Politiikka on pääosin mielipiteitä

Suomi, Venäjä ja Nato

Suomen mahdollinen Nato-jäsenyys nousee helposti keskustelunaiheeksi.
Tilanne Ukrainassa kirvoitti sen tällä kertaa. EU-maiden yhteisestä politiikasta
huolimatta jäsenvaltiot vastaavat edelleen yksin omasta ulkopolitiikastaan ja
turvallisuudestaan. EU ei siis anna turvatakuita ja suurin osa jäsenvaltioista
kuuluvat Natoon. EU:n yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta voi olla
psykologisesti hyötyä tai haittaa. EU tyri Ukrainan tapauksessa ja siitä on toki
haittaa Suomelle. Nato on sotilasliitto. Jos Suomi liittyisi Natoon, Nato saisi
Suomesta puskurimaan Venäjää vastaan. Täällähän ne taistelut käytäisiin. 
Lisäksi Suomella on voimassa oleva valtiosopimus Venäjän kanssa.
Vuonna 1992 allekirjoitettu valtiosopimus Suomen ja Venäjän välillä antaa
tarkan sisällön Suomen turvallisuuspoliittisesta suunnasta, jota meidän on
sopimuksen hengen mukaisesti edelleen noudatettava.


Artiklassa 4 lukee seuraavaa:

Sopimuspuolet eivät käytä eivätkä salli aluettaan käytettävän aseelliseen hyökkäykseen toista sopimuspuolta vastaan. Siinä tapauksessa, että Suomi tai Venäjä joutuu aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, toinen sopimuspuoli myötävaikuttaa ristiriidan selvittämiseen YK:n peruskirjan ja ETYKin asiakirjojen periaatteiden ja määräysten mukaisesti ja pidättyy sotilaallisen avun antamisesta hyökkääjälle.

 

Venäjän merkitys Suomelle on suurempi kuin Venäjän merkitys EU-maille keskimäärin. Mielestäni tällä hetkellä Suomen ei kannata liittyä Natoon. Jos Ruotsi liittyy, katsotaan tilanne uudestaan.

Jos pelaamme oikein, linnut livertävät ilosanomaa. Pelissä on maailma, maailma on peli. Kauppasuhteilla tehdään hyvää sitouttavaa politiikkaa, joka johtaa syvempään luottamukseen ja vakauteen. Taloudesta voidaan neuvotella lähes tasapäisesti. Venäjän markkinat ovat meille tärkeitä. Nyt ei saa tyriä tai turhaan puheillaan ärsyttää. Nöyryys ja maltti ovat valttia. Ylimielisyydellä tai nöyristelyllä ei kenenkään kunnioitusta ansaita.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (43 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

21. tammikuuta 1932 allekirjoitettiin Helsingissä Suomen ja Neuvostoliiton välille hyökkkäämättömyyssopimus. (Mutta itsepäinen Suomi se vain Mainilassa alkoi tykeillä ampua marraskuussa 1939).

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Voimassa oleva Suomen ja Venäjän sopimus on hyökkäämättömyyssopimus, eikä se näin ollen millään tavoin estä NATO-jäsenyyttä, koska NATO on puolustusliitto.

Käyttäjän selavii kuva
Seppo Lavikainen

Itse asiassa Jalonen on aivan oikeassa siinä, ettei mikään- tai kukaan estä Suomea liittymästä natoon, mikäli niin tahdomme. On sitten aivan toinen asia kunnioittaako Venäjä tekemiään sopimuksia, mikäli liittyisimme natoon. Ja taasen toisin päin voimme kysyä, että noudattaisiko nato sopimuksiaan, mikäli Venäjä hyökkäisi Suomeen meidän ollessa naton jäsen?

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Aika turha kysymys. Jos Suomi olisi NATOn jäsen ja Venäjä hyökkäisi Suomeen, kyllä NATOn tehtävänä olisi silloin antaa kaikkea mahdollista apua hyökkäyksen torjumiseksi. Mikä taho siinä tilanteessa edes vaivautuisi sopimuksia lukemaan. Turhaa akateemista saivartelua se olisi.

Pasi Harjamäki

Puolustusliitto, juu kyllä.
Miten ja mitä sitten milloinkin puolustetaankin. Niihän sitä sanotaan, että hyökkäys on paras puolustus.

Käyttäjän PekkaVeistola kuva
Pekka Juhani

Jostain syystä Venäjällä duuman ja Putinismin ideologiksi esitetyn Aleksander Duginin ja hänen hengenheimolaistensa vuonna 1997 julkaisemat ajatukset Suomen liittämisestä Euraasian suurvaltaan eivät rauhoita yhtään mieltäni.

Suomen Kuvalehdessä on artikkeli hänen ideoistaan.
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/eurooppa/...

VP Leivolla on myös teksti Uuden Suomen blogissaan aiheesta nimellä "Venäläisiä yksittäistapauksia"
http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi

Tähän asti Putin on toiminut kuten Dugin ja kumppanit ovat kuvailleet. Mikä estää häntä jatkamasta ideologinsa mukaan jatkossakin?

Tulemme olemaan putinistisen Euraasian suurvallan osa. Suomen jako menee niin, että eteläosat Suomesta kuuluvat Karjalan alueen hallintoon ja pohjoiset osat Murmanskin alueen hallintoon.

Minua ihmetyttää se että vaikka mainostamme itseämme Venäjän tuntijoina, puolueettomana sovittelijana ja hyvänä ystävänä, meidät on jo liitettu Venäjään ilman että meillä juuri kukaan tietää asiasta mitään. Eikä meiltä ole asiasta kysytty mielipidettä. Taidamme elää edelleen neuvostoajoissa emmekä ole huomanneet että Venäjän tulevaisuus on kirjoitettu vuonna 1997 uudelleen. Elämmekö itsepetoksessa? Oma mielipiteeni on että elämme. Minusta alkaa tuntua että Suomessa ei ole ymmärretty ollenkaan Venäjän aikeita.

Putinin yksi esikuva on Nikolai I, sotilas joka keskitti kaiken vallan itselleen ja kuoli kesken Krimin sodan.

Duginia on nimitelty hörhöksi ja okkultistiksi, sellaisena hänellä on paljon vaikutusvaltaa putinismiin jota nykyinen valtakunnanjohtaja tarkasti seuraa. Kansallissosialistit olivat myös okkultisteja Himmler tunnetuimpana esimerkkinä eikä valtakunnanjohtajakaan jäänyt huonommaksi saadessaan innoitusta muinaisista taruista. Äärinationalistit ovat näköjään viehtyneitä muinaisiin taruihin, sankareihin ja suuriin dramaattisiin käänteisiin.

Usein sanotaan ettei Putin ole niin hullu että ottaisi Suomen haltuunsa. Niin uskottiin kansallissosialisteistakin, ei kai kukaan ole näin hullu, kun Hitlerin puheet ja kirjoitukset levisivät maailmalla. Itse olen sitä mieltä että Putinin nationalistinen hallinto on juuri samanlaisen äärinationalistisen hulluuden vallassa. Hän tietää että Suomen liittämisestä seuraisi vain pakotteita.

Jotta Duginin visio ei toteutuisi Suomen pitää liittyä Natoon. Natoa vastaan Putin ei uskalla hyökätä. Kukaan ei halua sotaa Suomeen, ei edes pientä tai suurta taistelua.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"Suomen mahdollinen Nato-jäsenyys nousee helposti keskustelunaiheeksi."

- Niinhän tuo tekee. Jäinkin heti aamulla ihmettelemään väitettä Hesarin pääkirjoitustoimittaja Paavo Raution kolumnissa: "Suomessa ei vieläkään uskalleta avata keskustelua Nato-jäsenyydestä ---"

Rautiolle suosittelen pistäytymistä US:n Puheenvuorossa - täällä tapahtuu!

Koko Ukraina-hössötys ei ole strategisesti merkinnyt yhtään mitään Suomen ja Venäjän rajalla. Ja nimenomaan se raja on meille ykköskysymys. Krimiä emme pysty pelastamaan sen enempää ukrainalaisilta kuin venäläisiltä, mutta omaa tilaamme voimme helposti kurjistaa seremoniallisin pakottein ja boikotein, joita hätäisimmät ovat jo Venäjään ehtineet kohdistaa.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Löytyi mielenkiintoinen Venäjän virallinen tuore näkemys Suomen suopeudesta Venäjää kohtaan:

"Finland to go ahead with cooperation with Russia - Cabinet's foreign policy committee"

http://en.itar-tass.com/world/726470

(Mitä täällä Stubbista meuhkataan)

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Venäjä on mestari "hajottamaan ja hallitsemaan" tai "lyömään ns. kiilaa". :D

Käyttäjän petriluosto kuva
Petri Luosto

Naapuruussopimuksen ongelma on siinä, että se nojautuu hyvin vahvasti YK:n peruskirjaan ja ETYK:n päätösasiakirjaan. Tämä on ongelmallista, koska Venäjä miehittämällä Krimin rikkoi niin YK:n peruskirjaa kuin myös ETYK:n perusperiaatteita vastaan.

YK:n peruskirja mainitaan ensimmäisessä ja neljännessä artiklassa. ETYK mainitaan ensimmäisessä, kolmannessa, neljännessä ja viidennessä artiklassa. Ensimmäisen artiklan viimeinen lause on seuraava:

"Sopimuspuolet täyttävät vilpittömästi kansainvälisen oikeuden velvoitteet ja edistävät hyvän naapuruuden hengessä keskinäistä yhteistyökumppanuuttaan sekä yhteistyötään kaikkien maiden kanssa."

Toimillaan Krimillä Venäjä rikkoi myös Suomen kanssa solmimaansa naapuruussopimusta vastaan.

http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1992...

Venäjä olisi voinut pyrkiä Krimin suhteen diplomaattiseen ratkaisuun YK:ssa tai ETYJ:issä. Se kuitenkin valitsi sotilaallisen tien, miehitti Krimin ja liitti se itseensä.

YK:n peruskirjan 1. ja 2. toinen artikla määrittelevät YK:n valtioiden välisten kiistojen rauhanomaisen ratkaisemisen foorumina. Miehittämällä Krimin Venäjä rikkoi näitä artikloja vastaan. YK:n peruskirjan artiklat 33-38 määrittelevät miten valtioiden väliset riidat ratkaistaan rauhanomaisesti, mutta miehittämällä Krimin Venäjä rikkoi näitä artikloja vastaan.

Lähde: https://www.unric.org/fi/perustietoa-yksta/13

Euroopan Turvallisuus- ja Yhteistyöjärjestön toimintaperiaatteet määriteltiin ETYK:n puitteissa. Niitä ovat mm. pidättäytyminen voimankäytöstä ja sillä uhkailemisesta, valtioiden rajojen koskemattomuus, valtioiden alueellinen koskemattomuus, valtioiden välisten kiistojen rauhanomainen ratkaiseminen, sekaantumattomuus toisen valtioiden sisäisiin asioihin ja yhteistyö valtioiden kesken. Miehittämällä Krimin Venäjä rikkoi näitä periaatteita vastaan.

Lähde: http://en.wikipedia.org/wiki/Helsinki_Accords

Venäjä toimillaan on myös rikkonut myös Alma-Atan Protokollaa (1991), Budapestin muistiota (1994) ja Venäjän ja Ukrainan välistä sopimusta Sevastopolin laivastotukikohdasta ja Mustanmeren sotalaivojen jakamisesta. Näissä sopimuksissa Venäjä lupasi kunnioittaa Ukrainan alueellista koskemattomuutta, Ukraina antoi sille Sevastopolin laivastotukikohdaksi ja vastineeksi Ukraina sai osan Mustanmeren laivaston aluksista itselleen. Venäjä rikkoi näitä kaikkia sopimuksia.

Lähteet:
http://en.wikipedia.org/wiki/Alma-Ata_Protocol
http://en.wikipedia.org/wiki/Budapest_Memorandum_o...
http://en.wikipedia.org/wiki/Partition_Treaty_on_t...

Venäjä on toimillaan osoittanut, että se ei kunnioita YK:n peruskirjaa eikä ETYK:n periaatteita. Tämän takia naapuruussopimus Suomen ja Venäjän välillä on käytännössä mitätöitynyt. Nyky-Venäjään ei voi luottaa ja siksi Suomen pitäisi julkisesti irtisanoa kyseinen sopimus Venäjän kanssa niin nopeasti kuin se vain on mahdollista.

Suomen ulkopolitiikka on perustunut siihen, että Suomi noudattaa tekemiään sopimuksia ja maamme myös odottaa, että muut maat tekevät samoin. Venäjän toiminta, jossa se on törkeästi rikkonut YK:n peruskirjaa, sekä ETYK:n periaatteita vastaan on käytännössä aiheuttanut Suomen nykyisen ulkopolitiikan haaksirikon. Meillä on arvaamaton naapuri, joka ei kunnioita tekemiään sopimuksia ja jonka sanaan ei voi luottaa. Tämän takia Suomen pitää arvioida oma ulko- ja turvallisuuspoliittinen asemansa uudestaan.

Tapio Vehmaskoski

Kannattaisi kuunnella Matomäen kannanotot mm. Nato-asiassa: http://www.mtvkatsomo.fi/?progId=321061

Juna meni jo. Todennäköisesti Lavrovin ja Kerryn neuvotteluissa on jo sovittu Venäjän lähialueet kuten Ukraina ja Suomi Naton ulkopuolelle.

Tällaista on elämä ja reaalipolitiikka. Aikoinaan Saksa ja Venäjä sopivat samalla tavalla ennen toisen maailmansodan alkua. Historia toistaa itseään: http://fi.wikipedia.org/wiki/Molotov%E2%80%93Ribbe...

Mutta kuinka meille siunaantuu näitä "riemuidiootteja" kuten Stubb ministereiksi? http://jamesgonzo.wordpress.com/2014/03/10/avoin-k...

...ja hapankorppuja a la Haglund. Ei muuta kuin Dragsvikillä venäläisiä erikoisjoukkoja vastaan, kun Kontiolahtikin on suljettu. http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012031515327496_u...

Mikä on RKP:n suomalaisuuden puolustus, kun se ei pelkällä kielipolitiikalla Venäjän uhkaa vastaan onnistu? Kyllä politiikassa pitäisi löytyä muitakin johtotähtiä kuin ruotsin kieli ala-asteelle: http://www.properuskoulu.net/2014/03/svenglishia-s...

Heikkoa tekee Kokoomuksellakin, kun ministeripaikat on täytetty kaveriperusteilla: https://www.youtube.com/watch?v=_yYbKJsrnjU

Miina Halosesta sentään päästiin: https://www.youtube.com/watch?v=rKEJ0xetb3U
"Suomi liittyi Ottawan sopimukseen marraskuussa 2011, kun eduskunta hyväksyi ehdotuksen äänin 110-47.[7] Suomessa henkilömiinakieltoa ajoivat erityisesti rauhanjärjestöt, ulkoasiainministeriö ja presidentti Tarja Halonen. Puolustusministeriö taas vastusti sopimusta."

Ei tarvita enää kuin "Jytky-Persun luopumus": http://fijasaarni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/164851-....

Mihin voi enää kriittinen kansalainen luottaa, kun ei"Jytkyssäkään" riitä virtaa muutokselle?

Olemmeko tässä maassa vain yhden järkimiehen varassa, jonka terveys on alkanut rakoilemaan http://www.juhasi.fi/

Martti Kauppila

NATO nimenoman estää ne taistelut omalla alueellaan. Milloin Venäjä on uskaltanut käydä NATO-maan kimppouun? Jos kriisi syntyy NATO:n ja Venäjän välillä, täyttyy Suomen alue ensin Venäjän joukoista, koska olemme liittoutumattomana Venäjän etupiiriä. Venäjä ottaa silloin Suomen tukikohdakseen.

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Tämä valtiosopimusasia nousee aina säännöllisin väliajoin esiin, kun Nato-vastustajat sen esiin nostavat. Se tuntuisi olevan lähinnä kotimaista varjonyrkkeilyä.

Bloggaajan ylempänä linkkaamassa Ylen jutussa on myös tällainen virke:

"Esimerkiksi professori Martti Koskenniemi arvioi, että Naton peruskirja ja Venäjä-sopimus eivät ole keskenään ristiriidassa, vaikka hän ei pidäkään Suomen Nato-jäsenyyttä mitenkään ongelmattomana."

Koskenniemi on kohtuullisen arvostettu kansainvälisen oikeuden tuntija.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Martti_Koskenniemi

Markku Kanniainen

Venäjällä ei ole eikä tule pitkään aikaan olemaan resursseja käydä aseelliseen kamppailuun Suomea vastaan. Suomella ei myöskään valloitettuna ole Venäjälle mitään tarjottavaa. Venäjällä pelottelu on hölynpölyä. Taloudellisesti Venäjällä on pokkaa kiristää vaikka läntistä Eurooppaa, joten sitä mahdollisuutta vastaan kamppailemme parhaiten pitämällä yllä hyviä ja avoimia suhteita. Suomen ulkopoliittisen aseman ja maineen kannalta paras on pysyä sotilaallisesti liittoutumattomana kumppanina niin idälle kuin lännelle.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Ota huomioon Itämeren herruuden merkitys geopolitiikassa. Nyt Venäjä on motitettu Nevajoen suistoon ja se pystyy lennättämään Kaliningradin huolto- ja sotilaskoneita vain turhauttavan kapean ilmatilan alueella NATO-maa Viron ja Suomen alueiden välissä. Tämä ei Venäjän kannalta ole miellyttävä tilanne eikä varmaankaan pidä sitä lopullisena. Aiemmin lennettiin suoraan Baltian yli.

Entäpä jos Venäjä tarjoaisi vaihtokauppaa tyyliin "antakaa meille Hanko-niemi, niin saatte Laatokan pohjoispuolisen Karjalan Tarton rajoihin". Millainen dilemma se Suomelle olisikaan. Hankolaiset, Karjalan palutusjärjestöt, hallitus, kansan enemmistö ..., soppa olisi melkoinen. Toki ensireaktio olisi sellainen, ettei "missään tapauksessa", mutta sitten joku muistuttaisi, että "eikös talvisodan jäljiltä ole oltu hyvinkin jälkiviisaita, että olisi pitänyt menetellä toisin, kun vaihtokauppaa ehdotettiin."

Kyse ei siis aina ole vain yllätyshyökkäyksestä, vaan erilaisista painostuskeinoista, jotka olisivat NATO-jäsenyyden aikana poissuljettuja.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"Suomella ei myöskään valloitettuna ole Venäjälle mitään tarjottavaa."

- Just! Vaikka Putinin toiminta saattaa näytää epärationaaliselta, on siinä nähtävissä etupiirilogiikkaa ja totalitaarisen hallinnon ylläpitoa. Suomella on pitkä kokemus ja vahvat näytöt itsensä Ison Pahan Neuvostoliiton naapuruudesta, ajalta jolloin blokkien vastakkainasettelu oli paljon jyrkempää kuin nyt.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Se kokemus ja näytöt pitävät sisällään yöpakkaskausia, noottikriisiä, yhteisten sotaharjoitusten vaatimuksia, Suomen sisäpolitiikkaan sekaaantumista aina hallituskelpoisuudesta presidentin nimittämiseen asti, j.n.e. Kuten Koivisto eläkevaarina totesi: "Neuvostoliitto ei ollut niin paha kuin kansa luuli. Se oli paljon pahempi".

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko Vastaus kommenttiin #17

Neukkula ajettiin alas v. 1991, jonka jälkeen itänaapurilla ei ole ollut ideologista missiota maailmanvallankumouksesta.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #24

Neuvostoliiton alueellinen imperialismi naamioitiin todellakin osittain ideologiaksi koko maailman proletariaatin vapauttamiseksi kapitalismin ikeestä, mutta se oli vain naamio. Tosiasiassa Neuvostoliitto suurvaltana pyrki vain maksimoimaan oman keskusvaltansa ympäristön alueellisen hallinnan sotilaallisesti.

Kun Neuvostoliitto luhistui, jäljelle jäi sekasortoinen "Weimarin Venäjä", kuten Saksalle kävi ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Samalla tavalla kuin Saksa nöyryytyksestä toipuneena ja revanssia vaatien alkoi tehdä omaa valtapolitiikkaansa 30-luvulla, on Venäjä toipunut lamaannuksesta ja kaaoksesta ja on alkanut toimia samaa lainalaisuutta noudattaen. Se elää nyt samaa aikaa kuin Saksa eli 30-luvun lopulla tässä mielessä.

Maailmanvalloitushaluja ei ole, mutta entisen suurvalta-aseman palauttaminen olisi Putinille poikaa. Kuten hän itsekin on todennut - ei pelkästään entisen neuvonantajansa suulla Amerikassa - vaan koko maailman edessä TV-puheessaan Krimin valtaamisen jälkeen.

Käyttäjän PekkaVeistola kuva
Pekka Juhani Vastaus kommenttiin #24

Suomessa ollaan yllättävän tietämättömiä Venäjän uudesta tulevaisuudesta joka kirjoitettiin jo 1997 eli 17 vuotta sitten.

Suomen Kuvalehdessä on kirjoitus aiheesta ja VP Leivo on kirjoittanut aiheesta Uuden Suomen Blogiinsa nimellä Venäläisiä yksittäistapauksia.

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/eurooppa/...
http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi

Putin on tähän saakka seurannut tiiviisti ideologinsa Duginin viitoittamalla tiellä.

Meidän ei tarvitse olla yhtään huolissamme omasta kohtalostamme, se on nimittäin jo päätetty. Me olemme osa suurta Euraasian suurvaltaa eli Venäjää niin, että eteläosa Suomesta kuuluu Karjalan hallintoon ja pohjoisosa Murmanskiin.

Aikooko Putin toteuttaa tämän vision? Oma mielipiteeni on että aikoo. Miksi Putin jättäisi Suomen väliin kun muut suunnitelman osat ovat jo työstövaiheessa.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Markku Kanniainen: "Suomella ei myöskään valloitettuna ole Venäjälle mitään tarjottavaa. "

Karkea väärinkäsitys! Suomella on valloitettuna tarjottavanaan Venäjälle puolustuksen syvyyttä sen strategisille kohteille, Pietarille ja Kuolan tukikohta-alueelle. Se tarkoittaa varhaisempaa torjuntaa näiden kohteiden puolustukselle ja enemmän reaktioaikaa vastatoimille, sekä sotatoimien siirtymistä Suomen eikä Venäjän alueelle. Sotilaallisen kriisitilanteen vallitessa tämä tarjottava on Venäjälle enemmän kuin kullan arvoista ja sitä voidaan tavoitella jopa epätoivoisesti.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Hannu esiintyy kuin puna-armeijan esikuntapäällikkö uskotellessaan, että on läntinen hyökkääjä, jota vastaan on järjestettävä eteentyönnetty puolustus.

Mutta hei. Hitlerin Saksa jäi jo historiaan.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #23

Tuomo, etpä ole tuossa ollenkaan väärässä. Venäjän kenraalien ja marsalkkojen on jo virkansa puolesta varauduttava tuon eteentyönnetyn puolustuksen järjestämiseen. Neuvostoaikana he kävivät jo tästä YYA-Suomessa puhumassa, toteamalla että "Neuvostoliiton asevoimat eivät jää toimettomina odottamaan, että Lännen taistelukärjet tulevat Neuvostoliiton ilmatilaan". En oikein näe syytä, miksi Venäjän Federaationkaan asevoimien ylin johto näkisi tämän asian toisin.

Kyllä, Hitlerin Saksa jäi historiaan, samoin Stalinin Neuvostoliitto. Mutta Putinin Venäjällä mielellään uskotellaan, että Lännestä kohdistuisi sotilaallinen uhka Venäjän Federaatiota kohtaan, ja surraan Neuvostoliiton menetystä maailmanhistorian suurimpana katastrofina - nyt vieläpä koettaen herättää sitä henkiin, vaikkakin ilman NKP:n roolia etujoukkona, uudenlaisen tsaarinvallan alla.

Venäjän talous lähti alamäkeen jo ennen Krimin seikkailua, ja nyt Putin tavoittelee suurmiehen asemaa klassisesti esiintyen kansansa yhdistäjänä ulkoista vihollista vastaan. Kun suurvallan johto hourailee "historiallisesta tehtävästään", nämä kuviot ovat pohjimmiltaan niin tunneperäisiä, ettei niitä logiikalla voi loppuun saakka selittää. Ikävä kyllä, tässä naapureina seurausvaikutukset voivat kohdistua meihinkin aivan konkreettisilla tavoilla.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko Vastaus kommenttiin #26

Kun verrataan pelkästään Neuvostoliiton maa-aluetta nyky-Venäjään, niin pinta-alana mitattavaa takapakkia on Moskovan hallinnolle todella tullut. Jos lähtötilanteeksi otetaan Varsovan liitto, niin supistus - "leikkaus", kuten taloustermi kuuluisi - on ollut vielä rajumpi.

Suomi, lähes kaikissa historian vaiheissa Venäjän ongelmattomin naapuri, ei kuulunut kummankaan pahamaineisen "liiton" piiriin.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #28

Puhut asiaa -- ja jos katsoo tilannetta vainoharhaisin silmin Venäjältä käsin, entisen Varsovan liiton ulkorajoilta vihamieliseksi koettu Länsi on pelottavasti "edennyt" paljon lähemmäs Venäjän ydinalueita, Pietaria ja Moskovaa.

Länsi on Neuvostoliiton romahdettua tarjonnut venäläisille tietä läntiseen demokratiaan, markkinatalouteen ja oikeusvaltioon, mutta se ei istu heikäläiseen kulttuuriin, johon on poimittu vain lännen teknologia tukemaan uutta ortodoksista tsaarinvaltaa ja kuvitelmia Venäjän ainutlaatuisesta "historiallisesta tehtävästä". Länsi on tarjonnut uudelleen yhteistyötä välien jo aiemmin kiristyttyä ns. "reset"-politiikallaan, mutta tuon nappulan painaminen ei lopultakaan muuttanut mitään: Putin hylkäsi valtioiden väliset pelisäännöt ja kaappasi Krimin saadakseen edelleen käydä Sevastopolista käsin näyttämässä lippuaan Välimerellä, jotta Venäjä voi kokea edelleen olevansa suurvalta.

Suomi ei kuulunut kylmän sodan liittoumiin, paitsi mitä nyt YYA-sopimuskumppanina olimme valinneet NL:n puolen, mutta epäonneksemme olimme vajaat sata vuotta tsaarin suuriruhtinaskunta. Kun suurvalta taantuu haikailemaan menneitä suuruutensa päiviä, siellä voi ikävä kyllä löytyä uudelleen Suomen suuriruhtinaiksi haluavia, ja vahvempi osapuoli tällöin ratkaisee, onko asiassa jotakin merkitystä ongelmattomuudellamme.

Jotta vakiinnuttaisimme nykyajan asemamme, meidän kannattaa liittyä Natoon.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #29

Suuret päätökset tehdään hyvin suppeassa sisäpiirissä Venäjällä. Kremnologien analyysin mukaan esimerkiksi Krimin operaatio päätettiin Putinin ja muutaman silovikin kesken. Edes Lavrovia tai Medvedeviä ei ollut läsnä.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko Vastaus kommenttiin #30

"... päätökset tehdään hyvin suppeassa sisäpiirissä..."

- Tuo on todellinen epäkohta, ehdottomasti. Ei keskustelua parlamentissa eikä varsinkaan julkisuudessa, ei kriittisiä kommentteja mediassa, ei spontaania kyseenalaistamista neutraaleilta asiantuntijoilta. Mutta vaikka "Kreml ei ole kihlakunnanoikeus" (Paasikivi), pärjättävä on myös tällä kulmalla.

Jos tämä Krim-Ukraina-jne. -tapahtumasarja joskus johtaa Suomen Nato-jäsenyyteen, voidaan Putinia enemmän tai vähemmän hirtehisesti onnitella Pohjois-Euroopan geostrategisen kartan uudistamisesta.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Markku, miksi Natojäsenyys estäisi pitämästä ystävällisiä suhteita ja kaupankäyntiä Venäjälle? Venäjällä Naton näkeminen uhkana ja vihollisena on tietenkin propakandaa. Miksi Venäjän kaupasta 80% on läntisten Natomaiden kanssa? Hyvä kauppa syntyy, jos se hyödyttää kumpaakin kaupan osapuolta, kuului se sitten Natoon tai ei. Sellainen kauppa, joka hyödyttää vain toista osapuolta, ei voi jatkua kauaa.

Käyttäjän pasipulkkinen kuva
Pasi Pulkkinen

Suomessa on tarkoituksellisesti lietsottu (lähes) aiheetonta Venäjä-pelkoa. Venäjällä ei tosiaankaan ole resursseja Suomen valloitukseen etenkään jos huolehdimme asian mukaisesta aluepuolustuksesta.

Se teoreettinen skenaario, jossa sota syttyy, haluaa Venäjä Suomelta ehkä Hankoniemen tai Ahvenanmaata. Maahuoltoyhteyden rakentaminen Suomen läpi olisi niin raskas ettei Venäjä siihen ryhdy. Venäjä on valmistautunut vain merihuoltoyhteyden järjestämiseen, ja sen torjuntaan taas meidän resurssit ei riitä.

Nato-trollien ja hyödyllisien idioottien vetoaminen Venäjän arvaamattomuuteen tai Krimin, Itä-Ukrainan, Georgia... "esimerkkeihin" on pelkkää ymmärtämättömyyttä. Nuo tarinat ovat huomattavan ymmärrettäviä jos niiden taustoja hiukan tutkii.

Lopulta ydinaseet huolehtivat siitä ettei suurta konfliktia synny........joten kaikki tämä trollaus on tarkoitettu vain sotateollisen kompleksin tuottojen varmistamiseen. Siitähän Eisenhower seuraajiaan ja meitä varoitti.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

"Jos Suomi liittyisi Natoon, Nato saisi Suomesta puskurimaan Venäjää vastaan. Täällähän ne taistelut käytäisiin."

Tämähän pätee toki jo nyt sotilaallisesti liittoutumatonta Suomea kohtaan, sillä erotuksella, ettemme nyt kuulu Naton peruskirjan Artikla 5:n turvatakuiden piiriin emmekä siten voi saada Natolta ulkopuolista apua, vaan joudumme selviämään yksinämme Venäjää vastaan.

"Lisäksi Suomella on voimassa oleva valtiosopimus Venäjän kanssa. Vuonna 1992 allekirjoitettu valtiosopimus Suomen ja Venäjän välillä antaa tarkan sisällön Suomen turvallisuuspoliittisesta suunnasta, jota meidän on sopimuksen hengen mukaisesti edelleen noudatettava."

On syytä lukea tarkoin Petri Luoston postaus yllä. Jos toinen sopimuspuoli suhtautuu sopimusten henkeen kuten se tekee tällä hetkellä Ukrainaa kohtaan, mikä saa Laura Huhtasaaren niin juhlalliseksi Suomen ja Venäjän valtiosopimusta kohtaan? Kuten Markku Huusko viittaa yllä, Naton peruskirja ja Venäjä-sopimus eivät ole keskenään ristiriidassa.

Suomen turvallisuuspoliittiset valinnat on osattava nähdä Moskovan yleisesikunnan strategisten suunnittelijoiden kannalta. Alueemme on siellä etumaastoa Pietarille ja Kuolan tukikohta-alueelle, ja sellaisena haltuun otettava viipymättä jos sotilaallinen jännitys kiristyy Pohjois-Euroopassa, jotta Venäjän ilma- ja avaruuspuolustus saa länsirajallemme valvonta- ja torjuntajärjestelmänsä. Tätä ei suomalaisilta kysytä, vaan se pannaan toimeen kannastamme riippumatta. Ainoa, mikä niihin suunnitelmiin vaikuttaa, on tuolloin arvio operaation toteuttamiskelpoisuudesta, eli saadaanko nuo järjestelmät paikalleen ja toimintakuntoon siedettävin hyökkäävän osapuolen tappioin. Osaako Laura Huhtasaari nähdä, mikä tällöin on ero Venäjän kenraalien ja marsalkoiden silmin nähtynä yksin jättäytyneen ja toisaalta Natoon liittoutuneen Suomen välillä?

Jos haluamme, ettei puolustuskykyämme panna käytännön testiin pahan päivän tullen, meidän kannattaa kuulua Natoon. Rauhan olojen jatkuminen on meidän omien etujemme mukaista, eikä suinkaan alivoimaiseksi vastustajaksi asettuminen sellaisessa tilanteessa, jossa oikeudelliset kysymykset ovat menettäneet merkityksensä eikä meillä ole vaikutusvaltaa siihen asiain tilaan.

Jukka Laine

Mitä Nato haluaa Suomesta ? No tietysti että liitymme Venäjää vastaan ja rahoittajan amerikkalaiselle aseteollisuudelle.

Mitä Venäjä haluaa Suomesta ? Ni tietysti palveluita ja tavaroita ja että ostamme öljyä ja kaasua. Olemme hyvä ja mutkaton naapuri. Suomalaisena on ollut tavattoman hyvä liikkua Venäjällä.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Nato ei halua Suomesta välttämättä muuta kuin tarjota tilaisuuden liittyä joukkoon -- puolustusliitto pärjää toki mainiosti ilmankin Suomea. Aseostoissa olemme jatkossakin varsinkin korkeimman aseteknologian suhteen riippuvaisia USA:sta ja Naton ulkopuolisena joudumme vain maksamaan siitä kalliimmin.

Venäjä haluaa Suomesta pääsyä Lännen tuontitavaraan, mitä jatkossa rajoitetaan Krimin kaappaukselle vastatoimina luotujen pakotteiden mukaan. Sotilaallisen jännityksen kiristyessä Venäjä haluaa Suomesta syvyyttä tärkeiden strategisten kohteidensa puolustukselle. Hyvyytemme tai mutkattomuutemme ei silloin voisi Venäjän asevoimia vähempää kiinnostaa, eikä muilta venäläisiltä asiaa kysytä.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

"Mielestäni tällä hetkellä Suomen ei kannata liittyä Natoon. Jos Ruotsi liittyy, katsotaan tilanne uudestaan."

Eipä näytä riittävän pelisilmää tällä meppiehdokkaalla. Tuon odotteluhan tarkoittaa, että olemme silloin jo hävinneet pelin kun vasta "katsomme tilanteen uudestaan".

Tärkeimmät on jo nähty. Suomen on liityttävä Natoon yhdessä Ruotsin kanssa ja lopetettava kerralla joutava spekulointi asialla. Venäjä totta kai ärhentelee siitä aikansa, mutta kun vastaamme siihen asiallisella ja ystävällisellä suhtautumisella, pian on business as usual, siinä laajuudessa kuin se Krimin kaappauksen jälkeen on mahdollista EU:n pakotepolitiikan puitteissa.

Käyttäjän Valtavaara kuva
Heikki Valtavaara

Suomi on jo nyt EU-/Maastrich-sopimuksen ulko- ja turvallisuudpoliitttisten klausuulien johdosta riskirajoilla sopimussekamelskassaan. Vaan onhan tämä tuttua ja turvallista - kataislaista turvallisuuspolitiikakin hoitoa
Käsittelen asias laajemmin oheisesss tekstissä:

http://valtavaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/162685-...

Käyttäjän teresammallahti kuva
Tere Sammallahti

Hyvät kauppasuhteet ja venäjämielinen hallinto ei estänyt Venäjää hyökkäämästä Ukrainaan. Miksi hyvät kauppasuhteet ja suomettunut hallinto estäisi Venäjää hyökkäämästä tänne?

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Tere, Venäjä on allekirjoittanut vuonna 1994 Budapestin sopimuksen, jossa se takaa Ukrainan suvereniteetin ja rajojen koskemattomuuden. Venäjä on allekirjoittanut vuonna 1992 valtiosopimuksen Suomen kanssa, jossa luvataan kunnioittaa kummankin maan suvereniteettia ym.

Kun tällainen sopimus on kerran tehty, ei mikään sotilaallinen uhka voi meihin kohdistua, eihän?

Tere, tämä on melkein samanlainen tapaus kun työtoverinin vanhan tädin kohdalle sattui. Nimittäin hänen kesämökillään oli käynyt talven aikana varkaita. Tästä tuohtuneena täti loihe lausumaa: "Kyllä tuollaiset varkaudet pitäisi ihan laila kieltää".

Käyttäjän LauraHuhtasaari kuva
Laura Huhtasaari

"Kun kerran sopimus on tehty, mikään sotilaallinen uhka ei vois kohdistua meihin"

Ei kukaan ole tuollaista väittänyt. Ehkä tunnetuin sopimusrikkomus on 1939 solmittu Molotov-Ribbentrop-sopimus Saksan ja Neuvostoliiton välillä, joka kesti kunnes Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

"Jos Suomi liittyisi Natoon, Nato saisi
Suomesta puskurimaan Venäjää vastaan. Täällähän ne taistelut käytäisiin"

Tässä on jotakin kummallista. Jo hyökkääjä (Venäjä) tunkeutuisi jonkun valtion alueelle toki taisteluja silloin käydään sen puolustautuvan valtion alueella hyökkääjän karkottamiseksi, riippumatta siitä onko kyseinen valtio Naton jäsen vai ei. Naton jäsenyys tosin estäisi tehokkaasti hyökkääjän aikeet jo ennakolta niin, ettei niitä taisteluita todennäköisesti tulisi ollenkaan.

Omituinen ajatus on myös se, että Nato olisi ikään kuin valtio ja Suomi olisi Naton jäsenenä "puskuri" sen ja Venäjän välissä. Ei Venäjä hyökkää Naton kimppuun, se hyökkää ainoastaan jonkun valtion kimppuun. Se ei vielä koskaan ole hyökännyt Natomaan kimppuun eikä vastaavasti Nato ole koskaan hyökännyt Venäjän/NL kimppuun. Joku yksittäinen Natomaa voisi hyökätä, mutta se olisi sen valtion oma päätös, ei Naton 28 valtion yhteispäätös jo yksinkertaisesti siitä syystä, että Naton tarkoitus on puolustaa jäseniään, ei hyökätä Venäjälle.

Vuonna 1992 allekirjoitettu valtiosopimus Suomen ja Venäjän välillä (onko vielä voimassa?) ei olisi mitenkään ristiriidassa Suomen Natojäsenyyden kanssa.

Hyvät kauppasuhteet ja Natojäsenyys eivät ole toisensa poissulkevia vaihtoehtoja

” Nöyryys ja maltti ovat valttia. Ylimielisyydellä tai nöyristelyllä ei kenenkään kunnioitusta ansaita.”
Miten siis kunnioitus ansaitaan? Jos Venäjästä on kysymys, ei ainakaan nöyristelemällä.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Blogisti mainostaa olevansa intohimoinen erityisopettaja, aikaansaava ja aktiivinen, avoin ja helposti lähestyttävissä – uskaltaa ja haluaa sanoa mielipiteensä suoraan.

Nyt alkaisi jo olla näytön paikka näissä suhteissa, kun hänen viimeisen kommenttinsa jälkeen on tullut palautetta yllin kyllin mutta blogisti itse vain loistaa poissaolollaan. Näinkö äkkiä se Laura Huhtasaaren sanottava otsikon aiheista loppui?

Matti Suominen

Kyllä, todella hyvää analyysiä täällä keskustelussa. Kiitos Hannu ja muut. En usko että blogistillakaan on tähän paljon lisättävää.

Käyttäjän LauraHuhtasaari kuva
Laura Huhtasaari

Mielipiteeni on luettavissa yllä olevasta blogista, mitä sitä toistamaan.

Käyttäjän TimothyKestrel kuva
Timo Koivusalo

Blogisti näyttää unohtavan EU:n Lissabonin sopimuksen, joka sisältää myös Suomen ratifoimat jäsenmaiden keskinäiset turvatakuut. Toki Erkki Tuomioja teki työtä käskettyä ja yritti vesittää ne kykyjensä mukaan vaikka muut jäsenmaat halusivat ne hyväksyä sellaisinaan. Tosin EU on "vain" talousliitto ja kovat turvakuut annettaisin/saataisiin vain Natolta.

Nato on 28:n jäsenmaan puolustusliitto, joka on onnistunut tehtävässään sataprosenttisesti yli 60 vuoden ajan. Siitä ei ole koskaan eronnut yhtään jäsentä vaikka Ranska on kerran vetäytynyt sen komentorakenteista. Päinvastoin, Natoon on uusia halukkaita jäseniä. Samoin Euroopan Unioniin ja euroonkin.

Toinen yleinen ja vanhentunut harhaluulo ja väittämä on se, että eihän Suomessa ole mitään valloittamisen arvoista. Itseasiassa Suomen mineraalivarantojen on arvioitu olevan 250 miljardia euroa.

Kauppasuhteiden syventävä ja vakauttava vaikutus puolestaan on jälleen kerran nähty, tällä kertaa Ukrainassa ja Krimillä. Kremlin roskasakki vähät välittää valtiosopimuksista.

Vasta Naton jäsenenä Suomi olisi ensimmäistä kertaa tasavertainen kumppani Venäjän kanssa. Vasta silloin Suomen puolustuksessa voitaisiin lähteä siitä lähtökohdasta, että meillä olisi ilmaherruus omassa ilmatilassa ensimmäistä kertaa historiassa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset